Työnantajalle suoritettavat korvaukset
LV 07/391 lautakunnan istunto
A oli ollut liikennevahingossa 12.7.2005. Hän oli liikennevahinkovammojensa vuoksi työkyvytön 12.7. - 25.9.2005. Liikennevahingosta vastuussa oleva vakuutusyhtiö oli korvannut A:n työnantajalle sairasajan palkan ajalta sekä lisäksi A:lle korvauksen menetetyistä urakkakorvauksista.
A:n työnantaja oli lisäksi vaatinut korvausta A:n ansaitsemasta vuosilomakorvauksesta, lomarahasta/lomallelähtörahasta, ansaitusta palvelusvuosikorvauksesta sekä ansaituista vuorovapaista.
Vakuutusyhtiö pyysi liikennevahinkolautakunnan lausuntoa edellä mainittujen vaatimusten korvaamisesta liikennevakuutuksen perusteella.
Vastineessaan A:n työnantaja viittasi lautakunnan lausuntoon LV 06/421 ja Liikennevahinkoasiain korvauslautakunnan päätökseen 27/88 sekä totesi, että niiden perusteella yhtiö oli hakenut vakuutusyhtiöiltä korvauksia vuosilomasta, lomarahasta ja vuorovapaista.
LAUTAKUNNAN LAUSUNTO
Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.
Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2 - 5 §:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä.
Vahingon sattuessa voimassa olleen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta ja muusta pysyvästä haitasta.
Asiassa oli kyse työnantajan oikeudesta saada korvaus työntekijän sairausajan palkan lisäksi vuosilomasta, lomarahasta ja vuorovapaasta. Lautakunta oli katsonut aikaisemmin, että työnantajalla oli ollut oikeus saada näistä korvaus.
Liikennevakuutuslain ja vahingonkorvauslain perusteella maksettavissa korvauksissa lähtökohtana on, että korvausta maksetaan vain sellaisesta vahingosta, joka on aiheutunut vahinkotapahtuman johdosta välittömästi loukkaantuneelle henkilölle itselleen. Henkilövahingosta kolmannelle koituneiden varallisuusvahinkojen osalta lakiin on otettu säännökset elatuksen menetyksen ja hautauskulujen korvaamisesta. Oikeuskäytännössä (mm. KKO 1984 II 61) on katsottu, että korvausoikeus voi siirtyä työnantajalle silloin, kun työnantaja on maksanut työntekijälleen palkkaa työkyvyttömyysajalta. Työnantajalla on oikeus saada korvaus vain siitä menetyksestä, josta työntekijällä olisi oikeus saada korvaus vakuutuksesta. Kolmannelle aiheutunut varallisuusvahinko jää sen sijaan korvaamatta, jos työnantajalle aiheutuu liiketulon menetystä sen vuoksi, että henkilövahingon kärsineen työntekijän työpanosta ei saada käyttöön. Tällöin on kyse kolmannen vahingosta, jota ei korvata ilman lain säännöstä.
Työnantajalla oli siis oikeus saada korvaus suorittamastaan sairausajan (25.7. - 25.9.2005) palkasta. Myös lomaraha oli korvattava. Sen sijaan työnantajalla ei ollut oikeutta korvaukseen vuosilomasta eikä vuorovapaasta, koska henkilövahingon kärsineellä itsellään on vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan oikeus saada korvaus vain tulojen vähentymisestä, siis taloudellisesta vahingosta.
Lautakunta oli yksimielinen.
