Lautakunta

TILAPÄINEN HAITTA (VahL 5:2 § ja 5: 2 c § 1 momentti)

Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan.  Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Korvauksen määrään ei näin ollen yleensä vaikuta se, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo kipua aiheutuneen vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen tavanomaista pidempään.

Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan tässä sitä, millaisena vamma ilmenee kuten esimerkiksi luunmurtuma.  Vaikeusasteella tarkoitetaan samankaltaisten vammojen keskinäisiä eroavuuksia. Esimerkiksi pirstaleisuuden vuoksi vaikea-asteisemman murtuman perusteella suoritettava tilapäisen haitan korvaus on suurempi kuin saman luun yksinkertaisen murtuman perusteella suoritettava korvaus. Aivovammojen aiheuttamaa tilapäistä haittaa arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä vamman alkuvaiheen vaikeusasteeseen, tutkimuslöydöksiin, tajuttomuuden syvyyteen ja kestoon, muistiaukon (amnesian) kestoon sekä mahdolliseen leikkaustarpeeseen.

Henkilövahingon vaatiman hoidon laadulla ja toipumisen kestoajalla on kahdessa mielessä vaikutusta korvausta määriteltäessä. Hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Nämä määräämisperusteet ovat toisiaan täydentäviä. Yksittäistapauksessa on mahdollista ottaa huomioon korottavana tekijänä yksilöllisistä ominaisuuksista ja olosuhteista johtuva hoidontarve, esimerkiksi se, että sairaalahoito on ollut tavanomaista pidempi tai on ollut tarpeen suorittaa tavanomaista useampi leikkaus.

Tilapäisen haitan kestoaika tarkoittaa pääsäännön mukaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kun vammat ovat parantuneet tai vammojen jälkitilaa voidaan pitää vakiintuneena. Niissä tapauksissa, joissa vahinkoa kärsineelle jää pysyvä haitta, tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kun vahinkoa kärsineen terveydentila on vakiintunut niin, että pysyvä haitta voidaan määritellä. Esimerkiksi kivun kroonistuessa pysyväksi, se otetaan huomioon pysyvän haitan korvauksessa. Toiminnallisen toipumisen päättyminen on osaltaan osoitus tilapäisen haitan päättymisestä.

Korvauksen määrän on perustuttava henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen sekä sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan perusteella tehtyyn objektiiviseen kokonaisharkintaan. Vahinkoa kärsineen subjektiivisilla tuntemuksilla ei ole pääsääntöisesti merkitystä korvausta määrättäessä.  Normeja sovellettaessa ei yhden yksittäisen kriteerin täyttyminen ratkaise henkilövahingon sijoittumista tiettyyn luokkaan tai tiettyyn kohtaan luokan sisällä. Ratkaisu on siis tehtävä kokonaisharkinnan perusteella.

Vamman seurauksena vahinkoa kärsineelle mahdollisesti jäänyt pysyvä haitta kuvaa pääsääntöisesti vamman laatua ja vaikeusastetta ja se voidaan ottaa yhtenä tekijänä huomioon tilapäisen haitan korvausta määriteltäessä.

Tilapäisen haitan korvausta määriteltäessä niin ikään on otettava huomioon hoitosuunnitelmaan kuuluvat tai muutoin tiedossa olevat tulevaisuudessa tehtävät toimenpiteet, esimerkiksi korjausleikkaukset tai valittuun hoitomenetelmään muutoin liittyvät toimenpiteet. Kyseisten toimenpiteiden huomioon ottaminen tulee myös näkyä korvauspäätöksessä ja liikennevahinkolautakunnalle tehtävässä lausuntopyynnössä. Jo maksetun tilapäisen haitan korvauksen ja ennakoitua vaikeamman pahentuman perusteella määritellyn lisäkorvauksen yhteismäärä voi ylittää normin asianomaisen luokan ylimmän korvausmäärän.

Ennakoimattoman vamman pahentuman tai korjausleikkauksen johdosta tulee suorittaa erillinen näiden normien mukaan määritetty korvaus.

Fyysiset vammat

Seuraavassa fyysiset vammat on luokiteltu niiden laadun ja vaikeusasteen sekä niiden vaatiman hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Asian luonteesta johtuen normisto ei voi olla tyhjentävä, vaan kunkin luokan kohdalla on lueteltu vammoja ja niiden lisäksi luokkaan kuuluviin vammoihin tyypillisesti liittyviä toimenpiteitä ja seurauksia.

Vähäiset henkilövahingot (1) (31.12.2005 saakka A)

Korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ei liikennevakuutuslain

6 §:n 1 momentin mukaan makseta, jos henkilövahinko on ollut vähäinen.

Vähäisiä henkilövahinkoja ovat muiden ohella ihonaarmu, kolahdusvamma, nyrjähdys, pienet haavat ja mustelmat.

Vähäisille henkilövahingoille on ominaista, että ne

- eivät tarvitse sairaalahoitoa,

- paranevat 1-2 viikossa mitään haittaa jättämättä,

- aiheuttavat enintään 2 viikon työkyvyttömyyden.

Lievät vammat

Lievät vammat (2) (31.12.2005 saakka B1)

Lieviä vammoja ovat muiden ohella ruhjevamma, yksinkertainen viilto- tai repimähaava, sormijäsenen menetys, nivelen verenpurkauma, yksinkertainen luunmurtuma tai nivelen sijoiltaanmeno, joka paranee oletetussa normaaliajassa eikä vaadi leikkaushoitoa, hyvin lievä aivovamma, johon liittyy lyhytkestoinen tajuttomuus, kaularangan retkahdusvamma, johon ei ole kuvantamismenetelmin todettu liittyvän kudosvaurioita, tärykalvon repeämä, silmävamma, josta ei jää pysyvää haittaa, 1-5 hampaan menetys sekä ohimenevä kuulon alenema.

Lieville vammoille on ominaista, että ne

- eivät tarvitse elvytys- tai tehohoitoa,

- eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, esimerkiksi luunmurtumien kiinnitysleikkausta,

- tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon,

- toiminnallinen toipuminen vaatii enintään 2 kuukautta,

- vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset

Lievää vaikeammat vammat (3) (31.12.2005 saakka B2)

Lievää vaikeampia vammoja ovat muiden ohella pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on nivelsiderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa, kasvoluiden yksittäis- tai monimurtumat, sormen menetys, leikkaushoitoa edellyttävä sormen jännevamma, kylkiluiden monimurtumat ja veririnta, johon ei liity keuhkovammaa eikä hengitystoiminnan pitkäaikaista vajausta, leikkaushoitoa vaatinut, komplikaatioitta parantunut vatsaontelon elinten vamma, lievä aivovamma, kaularangan alueen vamma, johon ei liity merkityksellistä hermorakenteiden vauriota, silmävamma, josta on seurauksena toisen silmän näkökyvyn pysyvä heikentyminen 0,1 tasolle (toinen silmä terve), 6 tai useamman hampaan menetys.

Lievää vaikeammille vammoille on ominaista, että 

- niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa,

- niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita,

- niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia,

- niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1-3 viikkoa,

- toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3-7 kuukaudessa,

- niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä.

Vaikeat vammat

Vaikeat vammat (4)(31.12.2005 saakka C1)

Vaikeita vammoja ovat muiden ohella hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan tai sijoiltaanmenoon liittyvä hermo- tai verisuonivamma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko, vaikea kaula- rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity pysyvää, vaikeata hermorakenteiden vammaa, kylkiluiden monimurtuma, johon liittyy veri-ilmarinta tai keuhkon ruhjevamma, lisätautien komplisoima rintakehän ja vatsaontelon leikkaus, toistuva suolitukkeuma, virtsaputken kurouma, joka tarvitsee jatkuvaa hoitoa, pallean repeämä, keskivaikea aivovamma, vaikeat kasvoluiden monimurtumat, raajojen monimurtumat tai vastaavat suurten vammojen yhdistelmät, silmän tai sen näön menetys, useiden sormien menetys, laaja palovamma.

Vaikeille vammoille ominaista on, että

- niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa,

- niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä (esimerkiksi kalloveto, murtumien ulkoiset kiinnityslaitteet),

- raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä (useiden murtumien kiinnitysleikkaukset, nivelen, raajan, verisuonten tai hermojen suurehko korjausleikkaus, laaja käsikirurginen leikkaus),

- jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia (esimerkiksi luunsiirto, raajojen korjausleikkaus),

- tarvitsevat sairaalahoitoa 3-8 viikkoa,

- toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta,

- niiden jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä.

Hyvin vaikeat vammat (5) (31.12.2005 saakka C2)

Hyvin vaikeita vammoja ovat muiden ohella raajan menetys, raajamurtumia komplisoivat hyvin laajat hermo- ja verisuonivammat, hartia- ja lannehermopunoksen laajat vammat puutosoireineen, rintakehän monivammat (esimerkiksi pallean ja keuhkon repeämä, sydänpussin verenvuoto ja sydämen ruhjevamma), kaula-, rinta- ja lannerangan murtuma, johon liittyy osittainen selkäytimen tai sen jatkeen vaurio, vaikea aivovamma, aivojen, vartalon ja raajojen vaikeat monivammat ja vammojen yhdistelmät, vammat, joiden hoito monine leikkauksineen tuottaa paljon kipua, pysyvä suoli- tai virtsa-avanne, silmävamma, josta on seurauksena molempien silmien näkökyvyn pysyvä vaikea heikentyminen ja vaikea-asteinen palovamma.

Hyvin vaikeille vammoille ominaista on, että

- niiden hoitoon tarvitaan pitkäaikaista hengitystä ja verenkiertoa ylläpitävää hoitoa,

- niiden hoito vaatii pitkäaikaista hengityskonehoitoa ja henkitorven avannetta,

- vammoihin tai hoitotoimenpiteisiin liittyy vaikeita komplikaatioita,

- niiden hoito vaatii laajoja aivojen, rintakehän, vatsaontelon tai raajojen leikkauksia,

- niiden hoitoon tarvitaan sairaalahoitoa yli 8 viikkoa,

- niiden jättämästä pysyvästä toiminnallisesta haitasta on suurta haittaa.

Poikkeuksellisen vaikeat vammat (6) (31.12.2005 saakka C3)

Poikkeuksellisen vaikeita vammoja ovat muiden ohella erittäin vaikeat aivovammat, kahden raajan menetys, selkäydinvamma, josta seuraa pysyvä neliraaja- tai alaraajahalvaus, täydellinen sokeus.

Poikkeuksellisen vaikeille vammoille ominaista on, että

- vammoihin tai niiden hoitoon liittyy poikkeuksellisen vaikeita komplikaatioita,

- vammojen hoidoksi tarvitaan poikkeuksellisia, laajoja ja lukuisia leikkaustoimenpiteitä,

- ne tarvitsevat hyvin pitkäaikaista sairaalahoitoa tai aiheuttavat pysyvän laitoshoidon tarpeen,

- vammojen aiheuttama toiminnallinen haitta jää pysyvästi erittäin suureksi.

Fyysisten vammojen tilapäisen haitan korvausnormit 1.1.2015 alkaen

Tilapäisen haitan korvaus määritellään sadan euron tarkkuudella.

Tilapäinen psyykkinen haitta

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti lääketieteellisesti todettu psyykkisen terveydentilan häiriö, joka on vaatinut terveydenhuollon toimenpiteitä, oikeuttaa tilapäisen haitan korvaukseen riippumatta siitä liittyykö henkilövahinkoon myös fyysisiä vammoja. Psyykkisen terveydentilan häiriön perusteella suoritettava korvaus on määriteltävä samoja perusteita soveltaen kuin fyysisten vammojen perusteella suoritettava korvaus määritellään. Psyykkisen häiriön perusteella suoritettavaa tilapäisen haitan korvausta määriteltäessä on otettava huomioon mitä fyysisten vammojen perusteella määriteltävästä korvauksesta on edellä kohdassa 3. sanottu.

Lievää vähäisempi psyykkinen haitta katsotaan aiheutuneen silloin, kun liikennevahingon seurauksena vahinkoa kärsinyt on

- saanut psyykkisen häiriön, joka on aiheuttanut lyhytaikaisen toimintakyvyn heikkenemisen ja

- tämä on vaatinut lääkehoitoa tai muuta terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa taikka määräämää hoitoa enintään 6 viikon ajan.

Lievä psyykkinen haitta katsotaan aiheutuneen silloin, kun liikennevahingon seurauksena vahinkoa kärsinyt on

- tarvinnut säännöllisen, tiiviin, enintään 12 kuukauden psykiatrisen hoitosuhteen tai

- tarvinnut pitkäkestoisen, kuitenkin enintään 12 kuukauden lääkehoidon ja

- toiminnallinen toipuminen on kestänyt enintään 12 kuukautta.

Vaikea psyykkinen haitta katsotaan aiheutuneen silloin, kun vahinkoa kärsinyt on liikennevahingosta johtuvan psyykkisen häiriön vuoksi

- tarvinnut sairaalahoitoa psykoositasoisen häiriön vuoksi tai

- säännöllinen psykiatrinen hoitosuhde on kestänyt yli 12 kuukautta ja

- toiminnallinen toipuminen on kestänyt yli 12 kuukautta.  

Tilapäisen haitan korvaus määritellään sadan euron tarkkuudella.

Fyysisten vammojen perusteella suoritettava tilapäisen haitan korvaus ja mahdollinen psyykkisten vammojen perusteella suoritettava ohimenevän haitan korvaus lasketaan yhteen.

Psyykkisen häiriön tultua pysyväksi vahinkoa kärsineellä on oikeus saada korvaus pysyvästä haitasta.

Elinajan huomioon ottaminen

Oikeuskäytännön mukaan vahinkoa kärsineen kuolema vaikuttaa tilapäisen haitan korvauksen määrään. Liikennevahinkolautakunnan omaksuman käytännön mukaan täysimääräinen korvaus tilapäisestä haitasta suoritetaan, jos vahinkoa kärsinyt kuolee kolmen tai yli kolmen kuukauden kuluttua liikennevahingosta. Jos vahinkoa kärsinyt on kuollut välittömästi liikennevahingon jälkeen, ei korvausta tilapäisestä haitasta suoriteta. Jos vahinkoa kärsinyt kuolee alle kuukauden kuluttua liikennevahingosta, korvaus maksetaan 2/3:lla alennettuna. Jos vahinkoa kärsinyt kuolee kuukauden tai yli kuukauden, mutta alle kolmen kuukauden kuluttua liikennevahingosta, korvaus suoritetaan 1/3:lla alennettuna.

Ennakkokorvaukset ja niiden huomioon ottaminen lopullista korvausta suoritettaessa

Vakiintuneen korvauskäytännön mukaan erääntynyt riidaton osa korvauksesta on suoritettava vahinkoa kärsineelle.  Lopullista korvausta maksettaessa ennakko vähennetään nimellismääräisenä.

Ohjeen soveltaminen

Luokkien numerointia noudatetaan 1.1.2006 tai sen jälkeen sattuneissa vahingoissa.