Johdanto
Liikennevahinkolautakunta antaa korvaustoimen yhtenäistämiseksi ns. korvausnormeja sellaisten korvausaiheiden ja korvausten määräämiseen liittyvien tekijöiden osalta, joihin liittyy merkittävässä määrin arvionvaraisia seikkoja. Normeja antaessaan lautakunta seuraa oikeuskäytännön kehitystä.
Kaikkien korvausaiheiden osalta korvattavaa määrää ei voida normein ohjata. Sanottu koskee erityisesti vahingosta aiheutuneiden kulujen korvaamista. Vahingonkorvauslain yhtenä perusperiaatteena on täyden korvauksen periaate. Normin tai ohjeen puuttuminen ei siis ole osoitus siitä, että esimerkiksi jotakin liikennevahinkoon syy-yhteydessä olevaa kulua ei kuuluisi korvata liikennevakuutuksesta. Pääsäännön mukaan liikennevahinkoon syy-yhteydessä oleva vahinko on korvattava liikennevakuutuksesta.
Vahingonkorvauslaissa on maksettavan korvauksen määrää rajoitettu monin eri tavoin mm. tarpeellisuus- ja kohtuullisuus näkökohtien ja jopa tarveharkinnan avulla. Tämän lisäksi vahinkoa kärsineellä on velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Eräissä tapauksissa suoritettavaa korvausta voidaan alentaa tai kokonaan evätä vahinkoa kärsineen oman myötävaikutuksen perusteella.
Soveltamisohjeissa on annettu tarkemmat ohjeet esimerkkilaskelmineen normien soveltamisesta yksittäisessä tapauksessa.
